Tämä blogi kokee nyt muutoksen. Totesin, että on vaikeaa palata muistoissa taaksepäin. Kirjoittaa ne tunteet mitä koin silloin. Sen pimeyden kirjoittaminen nykyään on aivan mahdotonta.
Ette tiedä mitä minulle on tapahtunut. Tiivistettynä kuitenkin:
- isäni hakkasi minua lapsuudenkodissani hänen ja äitini eron jälkeen
- teini-iässä aloin kapinoimaan; viinaa, tupakkaa ja huumekokeiluja
- 15-vuotiaana löysin nykyisen mieheni: hän petti, löi, joi ja käytti myös henkistä väkivaltaa kolme ja puoli vuotta suhteestamme
- 17-vuotiaana muutin omaan asuntoon
- 18-vuotiaana tulin miehelleni raskaaksi, hän pakotti aborttiin
- vuosi edellisestä raskaudestani ja tulin uudelleen raskaaksi, en suostunut aborttiin
- raskauden alkuvaiheessa mies luopui juomisesta ja väkivallasta, hyvä niin, muuten ei olisi nähnyt minua ja lasta koskaan
Jotakuinkin elämäni on ollut sekoilemista ja unohtamisen yritystä aina siihen asti kunnes tulin toisen kerran raskaaksi. Silloin minun oli pakko aikuistua ja unohtaa menneet. Nyt katson eteenpäin, yritän olla hyvä äiti ja avovaimo.
Siksi pidän tämän blogin, vaikka onnellinen olenkin, joskus liika yrittäminen saa synkeät ajatukset mieleen. Kun lapsi on kipeenä ollessaan valvottaa ja vain itkee, on se paha mieli pakko purkaa toisaalle. Joskus mies on niin epäymmärtäväinen ja -kunnioittava, että minun tekisi mieli huutaa, silloin käännyn tämä blogin puoleen.
Tämä blogi on lähinnä itselleni, muistiinpanoja synkistä ajatuksista, jotka on pakko purkaa. Ehkä haluan hieman lohtuakin tuntemattomilta? Mene ja tiedä, mutta muutos tulee voimaan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti